Kesä töissä

Kesä alkaa vääjäämättä kääntyä kohti syksyä. Kesälomalaiset palailevat pikkuhiljaa työmailleen ja niin tekevät myös jääkiekkoilijat. Loppukesän ensimmäiset harjoitusottelut ovat korvilla ja kesällä tehdyt harjoittelut alkavat näyttämään ensimmäisiä merkkejään onnistumisista. Toki monella pelaajalla on vielä näin aikaisessa vaiheessa paikat jumissa ja tuntuu kuin jalat olisivat lyijyä. Ennen kauden alkua tapahtuva viimeistely harjoittelu alkaa kuitenkin olla sopivan kevyttä ja kauteen valmistavaa siinä määrin, että jumitilat häipyvät ennen sarjan alkua.  

Maalivahtien kesäharjoittelu eroaa jonkin verran pelaajien vastaavasta, sillä maalivahtien fyysinen voiman hankinta ei ole niin suuressa roolissa kuin pelaajilla. Pelaajien voimatasoja nostetaan monesti käsissä, ylävartalossa ja jaloissa unohtamatta kuitenkaan keskivartaloa, sillä käsien ja ylävartalon voimatason nosto ei ole järkevää pelikaudella ja silloin kyseisten alueiden voimatasot hivenen heikkenevät. Maalivahtien puolella kesäharjoittelun aikana keskitytään enemmänkin keskivartalon ja jalkojen voimatasoon sekä niiden hallintaan. Harjoitteissa tehdään paljon koordinaatio harjoitteita, syviä vatsalihaksia ja toki myös yleistä kunnon kohotusta.

Jääharjoittelussa maalivahtien harjoittelu painottuu tekniikkavirheiden poistamiseen, sillä kesällä on hyvää aikaa tehdä niitä kuuluisia toistoja, joilla saadaan aikaan selkärangasta tuleva toiminta kiekon torjumisessa. Tätä työtä ei talviaikaan voida niin suuresti tehdä, sillä kyseisenä aikana maalivahti saattaa joutua muuttamaan tyyliään niinkin rajusti että ”pakka sekoaa” ja torjuntavire katoaa hetkeksi. Tämän takia minua joskus huvittavatkin ajatukset siitä, kuinka joku mv-koutsi on tehnyt ihmeitä maalivahdin siirtyessä kesken kauden toiseen joukkueeseen. Toki pieniä parannuksia ja vinkkejä pystytään talvikaudellakin antamaan, mutta suurin syy maalivahdin parantuneisiin otteisiin kesken kauden on korvien välissä, sillä maiseman vaihdolla saattaa olla suuri vaikutus maalivahdin mielentilalle.

Mielestäni SM-liigassa on hyvä esimerkki maalivahdista, jolla maiseman vaihto ja huippuvalmennus yhdessä ovat tuottaneet lupaavan hedelmän, mikä on tulossa poimittavaksi. Lahden suunnalle muuttanut Niko Hovinen on tehnyt kesäisin hienoa työtä tekniikkansa, kehitettävien fyysisten puutteiden ja pelimielentilansa kanssa. Tämän takana on mm. Pasi Nurmisen vaikutus ja PELAAJAN OMA TAHTO JA MIELI. Ilolla katson ensi kautta ja toivon mm. Hovisen lyövän läpi lopullisesti kotimaiseen eliittiin. Vastaavaa nousua haluaisin nähdä myös maisemaa vaihtaneen Antti Raannan suunnasta, sillä miehessä on potentiaali vaikka mihin, kun saa vain pään sille tasolle, millä se liigan ykkösmaalivahdilla kuuluu olla.

Toivotaan, että liigan maalivahdit ovat tehneet kesäläksynsä hienosti ja saamme nauttia mahtavista torjunnoista kaikilta liigan maalivahdeilta. Oman lisänsä maalivahtien kauteen tuovat myös mahdolliset ulkomaalaisvahdit kuten Lukon Simon Nielsen ja kenties Jokereissa nähtävä Zoltan Hetenyi.

Bratislava 2011

Jääkiekon mm-kisat ovat parhaillaan käynnissä ja tunnelma Bratislavassa on katossa. Tunnelmaa on toki latistanut Slovakian yllättävän aikainen putoaminen jatkopeleistä. Näin on aina käynyt jollekin "isolle" maalle kisoissa ja näin tulee käymään, harmi vain että tänä vuonna oli Slovakian vuoro.

Aluksi haluan kirjoittaa Slovakian kiekkobuumista. Bratislavan kaduilla voi aistia tällä hetkellä käynnissä olevat jääkiekon maailmanmestaruustaistot. Jokaisen kaupan, ravintolan ja hotellin henkilökunta on verhoutunut Slovakian fanipaitaan ja ihmiset hymyilevät kaduilla huudellen kannatushuutoja. Katsomoiden tunnelman takaavat slovakit ja tshekit, jotka tanssivat, pomppivat ja laulavat katsomoissa. Huikeaa menoa ja tällainen maa ansaitsisi useamminkin kisat järjestettäväkseen. Tämän huikean tunnelman vuoksi olisin halunnut nähdä Slovakian joukkueen menevän pitkälle näissä kisoissa ja suonut jopa unelma finaalin Tshekki vs. Slovakia. Toki tämä ottelu jo nähtiin ja nyt toinen on joukosta poissa, valitettavasti.


Palataanpa lempiaiheeseeni eli maalivahteihin. Suomalaiset luottavat pitkästä aikaa kahteen Euroopassa ammatikseen kiekkoilevaan vahtiin. Näen tämän pelkästään positiivisena asiana paitsi joukkueen menestykselle, niin myös kotimaan kassareille. Osoitus että SM-liigastakin voi päästä mukaan kisakoneeseen, nostaa arvostusta kotimaan liigaa kohtaan ja näin ollen voimme saada kotomaahan jäämään tai palaamaan kovanluokan maalivahteja.

Suomen joukkue on joutunut vaihtamaan kaksi kertaa maalivahtia kisojen aikana ja molemmat kerrat ovat toimineet. Vaikka joukkue ei varsinaisesti Saksa ottelussa Lassilaa syyttänytkään maaleista, niin jokainen vähänkin kiekkoa seurannut henkilö näki miehen epävarmuuden. Henkilökohtaisesti olisin tehnyt vaihdon jo yhtä maalia aiemmin, mutta valmennusjohto halusi antaa Lassilalle mahdollisuuden. Monesti, kuten myös nyt, tuota mahdollisuutta ei pystytä käyttämään hyväksi vaan mielen valtaa pakko-onnistuminen ja tulos on nähdyn kaltainen.

Venäjää vastaan oli Vehasen vuoro siirtyä sivuun ja tällä kertaa Lassila paikkasi Vehasta loistavin seurauksin. Valmennusjohdolle täysi tunnustus oikea-aikaisesta maalivahdin vaihdosta. Lassila puolestaan osoitti olevansa suuri maalivahti, joka ei pienistä hätkähdä. Alla huonohko ottelu, jonka jälkeen huippuluokan peli ja osoitus että voisi pelata vaikka kisat loppuun saakka.

Heti Venäjä ottelun jälkeen leijonaluotsi Jalonen ilmoitti Vehasen jatkavan seuraavassa ottelussa. Ratkaisu oli mielestäni oikea, sillä seuraavaksi vastustajaksi tulee Norja. Norja tuskin yltää Suomea vastaan suureen laukaisumäärään ja tällainen peli sopii paremmin Vehaselle kuin Lassilalle, joka puolestaan on HPK:ssa tottunut huhkimaan kiekkosateessa. Vehanen on tottunut Lukossa ja Kazanissa pieniin torjuntamääriin ja osaa näin ollen pitää itsensä hereillä.

Norja ottelun jälkeen, jonka Leijonat voittaa, on mielestäni valmennusjohdon mietittävä maalivahdin valintaa vielä uudelleen. Mielestäni isoja maita vastaan Lassila olisi parempi vaihtoehto maalinsuulle, sillä hänellä on kaikki mahdollisuudet pelata Leijonille voitto vaikka yksistään. Mielestäni Vehanen on, kaikella kunnioituksella huippuvahtia kohtaan, liian helposti scoutattavissa oleva maalivahti ja se tekee Suomen ajoittain avautuvan puolustuksen takana Vehasesta epävarman. Lassila osoitti viimeistään Venäjää vastaan että pystyy nollaamaan suuretkin tähdet, jos vain omat pakit pysyvät pois edestä, eivätkä sählää mailoineen kiekon tiellä.

Miksi sitten Vehanen on helpommin scoutattavissa kuin Lassila. Vehanen pelaa erittäin hyvällä tekniikalla ja torjuu erittäin varmasti peruslaukaukset. Tämän perusvarmuuden vuoksi Vehanen on helppokohde, jos tulee esim. läpiajo kiekonmenetyksestä. Vehasen torjuntatyyli perustuu rauhalliseen peittopelaamiseen tutussa V-asennossa, jonka murtamiseen löytyy isoilla mailla reseptit ja näin ollen on Vehasen heikkous. Vastaavasti Lassila pyrkii haastamaan enemmän pelaaja pysyen kuitenkin rauhallisena ja seuraten kiekkoa erinomaisesti. Ainoastaan Lassilan heikompi päivä, kuten Saksaa vastaan, on vastustajan onni. Itse en tosin muista Lassilan pelanneen montaa huonoa peliä esim. seitsemän peräkkäisen pelin aikana.

Tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus olla Vehasta vastaan, sillä arvostan suuresti Peten työtä ja ammattitaitoa, mutta nyt olen perstuntumani puolella ja uskoisin Lassilan pystyvän takaamaan isoja maita vastaan varmemman lopputuloksen. Pelatkoon maalissa tulevat ottelut kumpitahansa, niin uskon maalivahtien tason riittävän viemään Leijonat kohti kuuluisaa unelmaa. Valmennus lienee tehnyt päätöken, jossa Vehanen pelaa kaikki loput ottelut, mutta olisihan se hieno päätös kisoille voittaa kultaa finaalissa jossa Vehanen torjuu itse ottelun ja Lassila käy poimimassa rankkarit :D

Elämme jännittäviä ja kenties enemmänkin juhlaa aiheuttavia aikoja tällähetkellä. Lopetan kirjoitukseni Slovakialaiseen tyyliin huutamalla DO TOHO LEIJONAT!