Sektorilaukaus

Olen käyttänyt kirjoituksissani paljon termiä ”laukaus on tullut maalintekosektorista”. Moni jääkiekkoa seuraava tietää varmasti mitä kyseisellä sektorilla tarkoitetaan, mutta moni ei välttämättä havainnoi syytä sille, miksi se on niin hankala laukaus maalivahdille. Yritän tällä kirjoituksella selventää ja havainnoimaan, miksi sektorilaukaus on vaarallisempi maalivahdille kuin muualta tulleet laukaukset.

Maalintekosektorilla tarkoitetaan maalinedessä olevaa aluetta, josta tulevaa kovaa laukausta maalivahti ei pysty torjumaan reagoimalla eikä peittämään maalia kokonaan ilman liiallista vastaantuloa. Reagointiin vaikuttaa yksinkertaisesti ihmisen fysiikka, sillä ihminen ei kykene reagoimaan kuin tietyllä nopeudella ja liikkeen välittymisessä aivoilta raajoihin on tietty aika. Tällöin maalivahti joutuu tulemaan laukausta vastaan ja peittämään takanaan olevaa maalia mahdollisimman paljon, jotta kiekolle jää vähemmän tilaa mennä maaliin ja laukaus kilpistyy peittopinta-alaan. Erittäin voimakkaalla vastaantulolla voidaan kyllä peittää maali, mutta silloin jatkopelaaminen vaikeutuu esim. syöttö, rebound, harhautus tilanteissa.

Maalintekosektori ja kiekot pisteessä 1 ja 2

Tältä maali näyttää kiekkoperspektiivistä kohdasta 1

Tältä maali näyttää kiekkoperspektiivistä kohdasta 2

 Ylläolevissa kuvissa havainnollistetaan maalin näkymää. Kiekon ollessa maalintekosektorikuvassa näkyvässä pisteessä 1, näyttää maali korkealta ja leveältä kiekosta katsottuna. Kiekon ollessa pois sektorista (sektorikuvassa kohdassa 2), niin maali näyttää korkealta ja kapealta kiekosta katsottuna. Nämä kuvat selventävät, kuinka maalivahdin on helpompi peittää maali sektorinulkopuolelta tulevaan laukaukseen nähden, kuin sektorista tulevaan laukaukseen nähden. Keskeltä sektorin ulkopuolelta tulevat laukaukset maalivahti pystyy torjumaan jo riittävällä reagointiajalla.

Maalivahdin peittopinta-alan ääriviivat maalinäkymiin verrattuna

 Maalivahdin ääriviivakuva antaa hyvän näköhavainnon sektorin ja sen sivulta tulevan laukauksen torjumisen haasteista. Pienestä kulmasta, eli kohdasta 2, tulevan laukauksen maalivahti voi peittää pelkästään seisomalla pystyasennossa. Toki tänäpäivänä nähdään tilanne pelattavan takatolpan puoleinen polvi maassa, mikä antaa nopeamman lähtöaseman esimerkiksi keskelle lähtevään syöttöön laukauksen sijaan. Sektorista tulevaan laukaukseen maalivahdilla jää aina tyhjiä kohtia, joita hän ei välttämättä ehdi peittää laukauksen lähdettyä. Nykyisin maalivahdit torjuvat pääsääntöisesti ns. perhosasennossa sektorista tulevat laukaukset. Perhosasennon hyötynä on käyttää maksimaalisesti maalivahdin keho maalin peittämiseen, sillä turha maalin sivustoja on peittää.

Nykyajan pelivälineiden kehitys on antanut pelaajien laukauksiin valtavasti lisää nopeutta, joten sektorista laukominen mahdollistaa aina maalinteon. Suomalaisessa jääkiekkoilussa kiekkoa viedään mielestäni liian lähelle maalia, jolloin maalintekeminen vaikeutuu kun maalivahti pystyy peittämään maalin sitä paremmin mitä lähempänä kiekko maalia on. Nopeasti lähtevä tarkka rannelaukaus maalintekosektorin takaosasta (viimeistään kiekon ollessa sektorikuvan kohdassa 1) on mielestäni ratkaisu suomalaiseen maalinteko-ongelmaan. Ja laukaus kun suuntaisi vielä ylös eikä alas, niin verkot alkavat heilumaan entistä enemmän. 

Nykyisin Suomikiekossa tuntuu olevan vallassa painottaminen laukauksiin alas, jotta saadaan reboundeja, mutta ite haluaisin nähdä maaleja syntyvän ensimmäisestä laukauksesta!