Keskittyminen – Olennainen osa maalivahtipeliä

Sanotaan, että maalivahti on joukkueen yksilöurheilija. Tämä on osittain totta, sillä maalivahdin tekemä virhe näkyy usein tulostaululla. Ei kuitenkaan voi unohtaa, että ennen kyseistä tapahtumaa on kenttäpelaajillekin voinut sattua virhe, minkä johdosta on kehkeytynyt tilanne maalivahdille. Kyse on kuitenkin joukkueena pelaamisesta, oli kyseessä sitten puolustaja tai maalivahti.

Pelaajan hyvän vireen takana on onnistunut valmistautuminen, johon kuuluu olennaisena osana keskittyminen. Maalivahti pystyy luomaan itselleen hyvänolon tunteen oikeanlaisella keskittymisellä ja kun maalivahdilla on hyvänolon tunne, pelaa hän taitojensa ylärajoilla onnistuen.

Ensimmäiseksi hyvässä keskittymisessä on otettava aikaa itselleen, varattava rauhallinen ympäristö ettei mikään pääse häiritsemään. Ympäristön ollessa kunnossa alkaa rentoutuminen. Rentoutuneessa tilassa aloitetaan valmistautuminen otteluun keskittymällä kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin mielikuvaharjoittein. Keskittymisen aikana nähdään tilanteet alitajunnassa ja mahdollisesti jopa kuullaan ottelun ääniä mielessä. Keskittyessään maalivahti tekee oikeat suoritteet mielessään ja siten valmistautuu vastaanottamaan kyseiset pelitilanteet. Käydessään oikean suoritteen etukäteen mielessään läpi, alitajunnassa jää mieleen kyseinen tilanne ja silloin ottelussa vastaavassa tilanteessa maalivahti toimii automaattisesti oikein.

Ennen ottelua tehdyn mielikuvaharjoittelun aikana maalivahdin lihaksisto saa samanlaisia ärsykkeitä kuin itse pelitilanteessa. Tämän vuoksi kunnollisen keskittymisen ja mielikuvien läpikäymisten aikana on mahdollista hikoilla, tuntea sydämenlyöntien kiihtymistä ja huomata oman vireystilan nouseminen.

Jos maalivahti tuntee olevansa hermostunut tai muuten liiallisesti jännittynyt, on tällöin syytä pysähtyä rauhoittumaan tasaamalla hengitys. Ajattelemalla oikeaa rauhallista hengitystä, ihminen rauhoittuu automaattisesti. Tämä ei vie aikaa kuin muutaman sekunnin, joten hengitykseen keskittymistä voidaan harjoittaa kesken ottelun, jos ”pakka” on sekoamassa.

Hyvään keskittymiskykyyn kuuluu myös reagointi epäonnistumisen hetkellä. Kun kiekko on selän takana maalissa, on syytä välittömästi käydä edeltävä tilanne läpi. Maalivahti käy mielessään läpi tehdyn virheen ja miettii miten maali olisi jäänyt syntymättä. Tämän jälkeen käydään mielessä vielä oikein toimittu tilanne.

Keskittymisen tärkein ominaisuus on ajatella tilanteita onnistuneen suorituksen kautta. Keskittyminen onnistuneeseen torjuntaan tehdään ns. käänteisesti, eli tilanne on jo ohi onnistuneena. Esimerkiksi kilpitorjuntaan valmistautuminen voidaan aloittaa siitä, että kiekko on jo kulmassa, maalivahdilla on katse kiekossa ja onnistunut kilpitorjunta jo takana. Tämän jälkeen käydään tilanne takaperin kelauksena läpi ja sitä kautta haetaan hyvä tuntuma onnistuneeseen suoritukseen. Tällaisen takaperin ajattelun ideana on tuottaa mieleen automaattisesti hyvän olon tunne onnistumisen kautta ja nähdä onnistunut suoritus mahdollisena.

Hyvällä keskittymisellä maalivahti pystyy huononakin päivänä olemaan riittävän hyvä !!!

Sektorilaukaus

Olen käyttänyt kirjoituksissani paljon termiä ”laukaus on tullut maalintekosektorista”. Moni jääkiekkoa seuraava tietää varmasti mitä kyseisellä sektorilla tarkoitetaan, mutta moni ei välttämättä havainnoi syytä sille, miksi se on niin hankala laukaus maalivahdille. Yritän tällä kirjoituksella selventää ja havainnoimaan, miksi sektorilaukaus on vaarallisempi maalivahdille kuin muualta tulleet laukaukset.

Maalintekosektorilla tarkoitetaan maalinedessä olevaa aluetta, josta tulevaa kovaa laukausta maalivahti ei pysty torjumaan reagoimalla eikä peittämään maalia kokonaan ilman liiallista vastaantuloa. Reagointiin vaikuttaa yksinkertaisesti ihmisen fysiikka, sillä ihminen ei kykene reagoimaan kuin tietyllä nopeudella ja liikkeen välittymisessä aivoilta raajoihin on tietty aika. Tällöin maalivahti joutuu tulemaan laukausta vastaan ja peittämään takanaan olevaa maalia mahdollisimman paljon, jotta kiekolle jää vähemmän tilaa mennä maaliin ja laukaus kilpistyy peittopinta-alaan. Erittäin voimakkaalla vastaantulolla voidaan kyllä peittää maali, mutta silloin jatkopelaaminen vaikeutuu esim. syöttö, rebound, harhautus tilanteissa.

Maalintekosektori ja kiekot pisteessä 1 ja 2

Tältä maali näyttää kiekkoperspektiivistä kohdasta 1

Tältä maali näyttää kiekkoperspektiivistä kohdasta 2

 Ylläolevissa kuvissa havainnollistetaan maalin näkymää. Kiekon ollessa maalintekosektorikuvassa näkyvässä pisteessä 1, näyttää maali korkealta ja leveältä kiekosta katsottuna. Kiekon ollessa pois sektorista (sektorikuvassa kohdassa 2), niin maali näyttää korkealta ja kapealta kiekosta katsottuna. Nämä kuvat selventävät, kuinka maalivahdin on helpompi peittää maali sektorinulkopuolelta tulevaan laukaukseen nähden, kuin sektorista tulevaan laukaukseen nähden. Keskeltä sektorin ulkopuolelta tulevat laukaukset maalivahti pystyy torjumaan jo riittävällä reagointiajalla.

Maalivahdin peittopinta-alan ääriviivat maalinäkymiin verrattuna

 Maalivahdin ääriviivakuva antaa hyvän näköhavainnon sektorin ja sen sivulta tulevan laukauksen torjumisen haasteista. Pienestä kulmasta, eli kohdasta 2, tulevan laukauksen maalivahti voi peittää pelkästään seisomalla pystyasennossa. Toki tänäpäivänä nähdään tilanne pelattavan takatolpan puoleinen polvi maassa, mikä antaa nopeamman lähtöaseman esimerkiksi keskelle lähtevään syöttöön laukauksen sijaan. Sektorista tulevaan laukaukseen maalivahdilla jää aina tyhjiä kohtia, joita hän ei välttämättä ehdi peittää laukauksen lähdettyä. Nykyisin maalivahdit torjuvat pääsääntöisesti ns. perhosasennossa sektorista tulevat laukaukset. Perhosasennon hyötynä on käyttää maksimaalisesti maalivahdin keho maalin peittämiseen, sillä turha maalin sivustoja on peittää.

Nykyajan pelivälineiden kehitys on antanut pelaajien laukauksiin valtavasti lisää nopeutta, joten sektorista laukominen mahdollistaa aina maalinteon. Suomalaisessa jääkiekkoilussa kiekkoa viedään mielestäni liian lähelle maalia, jolloin maalintekeminen vaikeutuu kun maalivahti pystyy peittämään maalin sitä paremmin mitä lähempänä kiekko maalia on. Nopeasti lähtevä tarkka rannelaukaus maalintekosektorin takaosasta (viimeistään kiekon ollessa sektorikuvan kohdassa 1) on mielestäni ratkaisu suomalaiseen maalinteko-ongelmaan. Ja laukaus kun suuntaisi vielä ylös eikä alas, niin verkot alkavat heilumaan entistä enemmän. 

Nykyisin Suomikiekossa tuntuu olevan vallassa painottaminen laukauksiin alas, jotta saadaan reboundeja, mutta ite haluaisin nähdä maaleja syntyvän ensimmäisestä laukauksesta!

Karjala pakettiin

Niin siinä valitettavasti kävi, etten ehtinytkään Karja-turnaukseen paikan päälle. Yhden Suomen ottelun näin netti-TV:n välityksellä ja muut olin radion ja koosteiden varassa. Tuosta näkemästäni jo raportoinkin, joten nyt lienee aika tarkastella maalivahtien suorituksia tilastojen valossa ja kuinka ennakkoni osui kohdalleen.

Aloitetaanpa Suomen maalivahdeilla. Lopulta kävi niin, että Petri Vehanen pelasi kaksi ottelua ja Karri Rämö yhden. Itsehän toivoin että tapahtuisi toisinpäin ja Rämön otteet Ruotsia vastaan olisivatkin puoltaneen Rämölle toista ottelua, mutta Leijonavalmennus oli toista mieltä. Oli miten oli, maalivahdit pelasivat erinomaisesti kumpikin, Rämölle ei maalia tehty ja Vehaselle yksi kummassakin ottelussa. Vehanen olisi ehkä voinut torjua Venäjän tekemän maalin paremmalla onnella, mutta Ruotsi puolestaan näytti kuinka maskipelaaminen oli oikeaoppista ja tällöin kiekko löytää verkon perukoille pienemmästäkin kulmasta. Torjuntaprosentit kertovat omaa kieltään suomalaisten onnistumisesta puolustus- ja maalivahtipelissä ja huomion arvoista oli, että maalintekosektorilta ei Suomelle päästy ampumaan montaakaan kertaa.

Prosentit: Karri Rämö 100,00 %, Petri Vehanen 96,15 %. HIENOA toimintaa!!!

Ruotsin maalivahdit pelasivat, kuten ounastelinkin eli Larsson yhden ja Liv kaksi ottelua. Liv oli itselleni pieni pettymys, sillä olisin odottanut häneltä kovempia torjuntaprosenttilukemia, mutta kuten tiedetään, prosentit eivät kerro totuutta peleistä. Laukaisukarttaa Tshekkipelistä en ole nähnyt, mutta Venäjää vastaan maalit  tehtiin sektorista ja maalin edestä, joten Liv saanee puhtaat paperit niiden osalta. Larsson pelasi ainoastaan Suomea vastaan ja kun tuollaisessa hurmoksessa pelaava Leijonajoukkue pääsee sektorilta laukomaan, niin maalivahti on silloin yleensä helisemässä.

Prosentit: Stefan Liv 88,37 %, Daniel Larsson 89,29 %.

Tshekin maalivahdit pelasivat myös kuten arvioin eli Schwarz pelasi ainoastaan Suomea vastaan, joutuen siinä ottelussa sivuun puolessa välissä ja Stepanek aloitti kaksi ottelua. Etenkin suomalaispelaajat onnistuivat murtamaan koko tshekkiläispuolustuksen, niin maalissa aloittanutta Schwarzia ei voi tappiosta syyttää ja maalivahdin vaihto oli ainoastaan joukkueen herättelyä. Molemmat sijoittuivat tilastoissa häntäpäähän, kuten hivenen osasin odottaakin, mutta syy tähän lienee erittäin huonosti pelanneessa Tshekkijoukkueessa enemmän kuin maalivahdeissa.

Prosentit: Jakub Stepanek 88.57 %, Marek Schwarz 66,67 %.

Venäjällä oli maalivahtipeli ennalta odotettavaa ja Koshechkin sai huomattavasti enemmän luottoa kuin Biryukov. Yllätyksekseni Biryukov aloitti toisen ottelun, mutta puolessa välin ottelua valmennus vaihtoi maaliin Koshechkinin ja tilanne oli tällöin 3-2 tappioasema!!! Suomea vastaan pelatusta ottelusta teinkin jo raportin maalivahtien työskentelystä ja muita otteluita en nähnyt, niin on vaikea arvioida maalivahtien onnistumisia. Kaikesta huolimatta Koshechkin pelasi erinomaisen turnauksen päästäen vain yhden maalin ja voittamalla tilastot ”enemmän pelanneiden” maalivahtien joukosta.

Prosentit: Vasiliy Koshechkin 98, 59 %, Mikhail Biryukov 83,33 %.

Nimensä veroinen – laukaus maskin takaa

Katselin eilisen Karjala-turnauksen ottelun Suomi – Venäjä MTV3 Maxilta. Studiossa oli kaksi jääkiekkoasiantuntijaa, jotka pohtivat kuinka Suomen tulisi toimia saadakseen aikaan maaleja. Hannu Aravirta painotti mm. kätisyyksiä ylivoimalla, jotta saataisiin aikaiseksi suoria laukauksia. Pitkän uran huipputasolla tehnyt maalivahti Sinuhe Wallinheimo huomautti ”Aralle”, että nykypäivän maalivahdit torjuvat poikkeuksetta kaikki kaukolaukaukset, kätisyyksistä huolimatta, jollei maalin edessä ole maalivahdin näkökenttää peittävää maskia.

Maalivahdin edessä olevan pelaajan tarkoitus on estää maalivahtia näkemästä kiekkoa laukauksen lähtöhetkellä. Tällöin maalivahdin on hankala tehdä torjunta, sillä hän ei näe minne laukaus on suuntautumassa. Hyvässä maskipelaamisessa pelaaja kykenee peittämään maalivahdin näkökentän oikealla hetkellä, olemaan valmis ohjaamaan laukausta ja pelaamaan mahdollisen irtokiekon. Jotta tilanne olisi maalivahdille mahdollisimman hankala, tulisi pelaajan ajoittaa liike siten, ettei hän ole valmiina seisomassa maalivahdin edessä, vaan liikkuisi näkökentälle juuri laukauksen lähtöhetkellä. Ensiarvoisen tärkeää maskipelaamisessa on siis olla riittävän kaukana maalista, jolloin maalivahti ei pääse tarpeeksi lähelle maskipelaaja ja pelaajan jatkotilannepelaaminen ei mene liian lähelle maalia. Suomalaisessa kiekkoilussa on mielestäni ollut pitkään maalinteko-ongelma ja yhtenä syynä on nimenomaan liian lähelle viedyt tilanteet, jolloin vastustajan maalivahti pystyy torjumaan kiekot helposti peittämällä.

Maskilaukauksessa maalivahti pyrkii jatkuvasti hakemaan näköyhteyttä kiekkoon. Koska laukaus lähtee usein kaukaa, on maalivahdilla riittävästi reagointiaikaa ja hän saattaa olla sijoittunut tilanteeseen nähden jopa väärin nähdäkseen kiekon. Jos maskipelaajat ovat maalivahdinalueen kaaren tuntumassa, pyrkii maalivahti pelaamaan mahdollisimman lähellä maskimiehiä. Maskin lähellä maalivahti pystyy peittämään tiiviillä asennollaan mahdollisen ohjaukset ja on riittävästi laukausta vastassa. Tämän vuoksi pelaajan ei tulisi olla maskissa liian lähellä maalia! 

Maalivahdin kannalta hankalin tilanne on, kun maski on liikkuva ja riittävän kaukana, jolloin mahdollisia ohjauksia ei pysty pelaamaan pelkkään peittoon luottaen. Mahdollisuus asennon hajoamiseen ja peittopinta-alan pienentymiseen suurenee, sillä maalivahti joutuu liikkumaan ja reagoimaan nopeasti maalia kohti tuleviin kiekkoihin. Maalivahdilta tulevien irtokiekkojen määrä kasvaa ja maalivahti ei kykene torjumaan kaukaa tulevaa reboundia pelkästään tiiviillä perusasennolla, vaan tarvitaan ryhdikästä torjunta-asentoa ja tarpeen vaatiessa sivuttaisliikettä. Ja kun maalivahti joutuu sivuttaisliikkeeseen, on pelaajalla aina suurempi mahdollisuus onnistua maalinteossa.

Karjala-turnaus - Suomi vs. Venäjä

Karjala-turnaus on avattu ottelulla Suomi – Venäjä, joka päättyi Venäjän niukkaan 1-0 voittoon. Voittomaalin Venäjä onnistui tekemään ottelun viimehetkillä, kun Alexander Svitov sivalsi kiekon rannelaukauksella Petri Vehasen kainalosta verkon perukoille.

Ennakkoon ottelusta odotettiin hyökkäysvoittoista peliä molemmin puolin, mutta toisin kävi. Molemmat joukkueet puolustivat erinomaisesti omaa maalinedustaa ja sitä kuuluisaa maalintekosektoria. Koko ottelun aikana Suomi pääsi ampumaan varsinaiselta maalintekosektorilta kuusi laukausta, joista kunnollisia oli vain yksi. Tämä yksi Jori Lehterän ampuma kiekko olikin lähellä mennä maaliin osuen maalikehikkoon. Vastaavasti Venäjä pääsi ampumaan sektorista viisi laukausta, joista kunnolliseksi laukaukseksi voisi luokitella kaksi. Niistä toinen menikin maalinperukoille harmillisesti Leijonavahti Vehasen kainalosta.

Suomelle tarjottiin useaan otteeseen ylivoimaa, jolla ratkaista peli, mutta ylivoima ei tahtonut tuottaa minkäänlaista onnistumisen riemua. Ainoastaan yhdellä ylivoimalla saatiin kunnon laukaus aikaiseksi. Venäjän ylivoima pyöri tutun vaarallisen näköisesti, mutta vaarallisia laukauksia ei naapurimaan peluritkaan aikaiseksi saanut. Kuvastavaa joukkueiden ylivoimissa oli, että suomalaiset siirsivät kiekkoa vielä vetopaikastakin tai muuten aikailivat ja venäläiset yrittivät pelata kiekkoa paikkaan, josta voisi tehdä maalin tyhjiin.

Suomen maalia vartioi Petri Vehanen ja Venäjän maalilla seisoi jättimäinen Vasiliy Koshechkin, jotka pelasivat kelpo ottelut kumpainenkin. Varsinaisen koville ei maalivahdeista joutunut kumpikaan. Koshechkinille kertyi avauserässä eniten torjuttavaa, mutta suomalaisten laukaukset olivat pääasiassa jäänuoliaisia, joita nykyvahdit torjuvat kovalla prosentilla. Vastaavasti toisessa päässä Vehanen pääsi erittäin helpolla torjuen muutaman kaukolaukauksen, siitä kiitos Suomen hyvälle puolustuspelille.

Millainen kuva minulle sitten jäi maalivahdeista? Aloitetaanpa Koshechkinista. Isokokoinen venäläinen käyttää peittävyyttään erittäin hyvin hyväkseen. Tämä näkyy joidenkin tilanteiden jopa ylipelaamisena, sillä Koshechkin tuli jopa 20 cm alueen ulkopuolelle kiekon ollessa siniviivalla. Tuon kokoisen maalivahdin sijoittumiseen riittäisi ihan alueen kaarelle sijoittuminen. Torjunnat päättyivät lähes aina reboundiin, jotka venäläispuolustajat siivosivat hyvin. Kiinnitin erityisesti huomiota torjunnan jälkeiseen työskentelyyn, sillä Koshechkin oli usein laukauksen jälkeen takamuksellaan tai joutui tekemään kaatumisen torjunnan jälkeen peittääkseen jatkotilanteet. Mailapelaamisessa näyttäisi olevan myös petrattavaa. Mielestäni suomalaispelaajat eivät päässeet oikein kunnolla testaamaan maalivahtia ja venäläisen onkin kiittäminen nollapelistään erittäin huonosti viimeistelleitä suomalaispelaajia. Suomalaispelaajien olisi pitänyt koittaa saada venäläistä sivuttaisliikkeeseen, jolloin asento olisi auennut ja peittopinta-ala pienentynyt huomattavasti. Kaikesta huolimatta nollapeli on aina nollapeli ja siitä onnittelut venäläisvahdille!

Petri Vehanen pelasi varman ja rauhallisen ottelun, kuten aina. Venäläispelaajat eivät päässeet kovinkaan moneen vaaralliseen paikkaan ja näin ollen Vehanen pääsi suhteellisen helpolla. Vehasen tyyliin kuuluu peittää laukaukset tuomalla kädet eteen ja näin ollen haalia kiekot haltuunsa, tällöin ei rebound kiekkoja tule pelaajien ulottuviin. Tänään Vehanen pomputti muutaman suoran laukauksen eteensä, mutta suomalaispuolustajat olivat silloin hyvin hereillä. Yhden paraatipelastuksenkin Pete joutui tekemään, toisen erän alivoimatilanteessa. Vehasen otteissa on ihailtavaa katsoa, kuinka hänen ”paketti” pysyy kasassa ja hän on valmis seuraamaan mahdolliset irtokiekot. Tänään tuo paketti hajosi kerran ja kiekko livahti kainalosta sisään. Tämä on käsiä eteen tuovan maalivahdin heikko kohta, mutta useimmiten edessä oleva kilpi peittää niin kainalon kuin yläpesän. Jos Vehanen olisi pelannut amerikkalaisittain käsi kiinni kyljessä, olisi maalilta kenties vältytty, mutta yläpesään olisi jäänyt tilaa ja taitava venäläishyökkääjä olisi kiekon sinne ujuttanut.

Jan Lasak - toppi vai floppi

Jokerit hankki maalivahtiosastolleen runsaasti kokemusta, kun monivuotinen Slovakian maajoukkueen luottovahti Jan Lasak siirtyi narrien palvelukseen. Lasak on urallaan voittanut mm. maailmanmestaruuden ja Tshekin liigan mestaruuden, joten kokenutta ja voittavaa veskaria Jokerit kokeilevat. Lasak kävi kokeilemassa myös rapakon takana taitojaan, josta tilille jäi kuusi pelattua NHL ottelua Nashville Predatorsin paidassa. NHL tilastot eivät kuitenkaan mairittele Lasakia, sillä kuudessa ottelussa päästettyjen maalien keskiarvo oli 4,04 maalia ottelua kohden ja torjuntaprosentti 87,3 %. AHL tilastot ovatkin sitten jo hivenen paremmat prosenttien ollessa hivenen päälle 90,0 %.

Pohjois-Amerikan kiertueeltaan Lasak palasi Eurooppaan, jossa yhden Venäjällä vietetyn kauden jälkeen hän siirtyi Tshekin Extraliigaan. Viisi kautta HC Pardubicessä toi slovakin tilille yhden Extraliiga mestaruuden, sekä hyvät tilastot joka vuosi. Viimekaudella Lasak palasi Slovakian liigaan, missä pelasi 17 ottelua HC Kosicen paidassa, ennen siirtymistään Venäjälle HK Atlantin riveihin. Tällä kaudella miehellä ei ole tilillään vielä yhtään pelattua ottelua.

Lasak on maalivahtina ailahteleva. Hän voi omilla otteillaan voittaa otteluita yksinään, mutta vastapainoksi voi päästää myös luvattoman helppoja maaleja. Torjuntatyyliltään Lasak on erittäin mielenkiintoinen. Tulemme varmasti näkemään erittäin akrobaattisia torjuntoja ja valtavasti irtokiekkoja. Slovakin torjunta-asentoa katsoessa luulisin kilpipuolen olevan vahvuus ja hänen perustavan pelinsä enemmän peittoon kuin varsinaiseen kiekon haltuun ottamiseen. Hanskapuolella näyttäisi olevan enemmän tilaa ja mahdollisuuksia, mutta kun kiekko hanskaan jää niin saamme todennäköisesti nähdä varsin näyttävän torjunnan. Irtokiekkoja tullee siis paljon, mutta Lasak seuraa kiekkoja erinomaisesti, jolloin hän pystyy vielä lähietäisyydeltä torjumaan, tavalla tai toisella, myös rebound-kiekot.

Mielenkiinnolla jään seuraamaan Lasakin otteita kotoisessa SM-liigassa ja katsomaan olenko saanut miehestä oikean kuvan MM-kisoista sekä videoklipeistä ja kuvista. Jarmo Kekäläinen teki mielestäni ainoa oikean liikkeen solmiessaan Lasakin kanssa alustavasti try-out sopimuksen tammikuun lopulle, jolloin Jokerit näkee slovakin otteet kotoisessa SM-liigassa ja havaitsee onko puolustus valmis raivaamaan maalinedustalle riittävästi tilaa mahdollisille irtokiekoille.

Toivon Lasakille onnistumista, vaikka en pidäkään siitä että suomalaisille maalivahtialueille tuodaan uransa jo ehtoopuolella olevia ulkomaisia maalivahteja. Onnistuessaan Jokereilla on tälle kaudelle kaksi tasaisen hyvin pelaavaa maalivahtia, joita toivon mukaan peluutetaan oikeassa suhteessa. Tällöin maalivahtiosastolla Jokereilla on mahdollisuudet keväällä hyviin suorituksiin.

Karjala-turnaus

Ensi viikonloppuna pelataan Euro Hockey Tour-sarjaan kuuluva Karjala-turnaus. Joukkueet on valittu ja on aika käydä turnauksessa pelaavien maalivahtien kimppuun. Huomion arvoista on, että kahdeksan maalivahdin joukossa on peräti kuusi Venäjän KHL sarjassa pelaavaa maalivahtia.

Suomen maalivahdit:

Karri Rämö
2010-2011     Avangard Omsk                   KHL           17     2.01     .918 
Petri Vehanen
2010-2011     Ak Bars Kazan                    KHL           18     2.47     .918          

Suomalaiskaksikko on pelannut hyvin KHL:ssä. Tilastojen valossa meillä on erittäin tasavahva kaksikko, joihin voi luottaa kumpaan tahansa tällaisessa turnauksessa. Molemmat ovat hyvin peittäviä maalivahteja ja etenkin Vehasen kohdalla on ikä tuonut ihailtavaa rauhallisuutta otteisiin. Vehanen näytti jo viime keväänä, että kykenee myös hyviin kansainvälisiin otteluihin. Kuitenkin itse ajattaisin tässä turnauksessa nuorempaa Rämöä paremmin maajoukkueen kuvioihin sisään ja näin ollen antaisin kaksi ottelua Rämölle ja yhden Vehaselle.  

Ruotsin maalivahdit:

Stefan Liv

2010-2011     Sibir Novosibirsk                  KHL           17     1.97      .927    
Daniel Larsson

2010-2011     HV71                                 Elitserien     15     2.27      .919  

 Ruotsin maalinsuuta tukkii entinen ja nykyinen HV71-vahti. Liv lähti monen HV71 vuoden jälkeen maailmalle ja on osoittanut tilastoillaan pystyvänsä samanlaisiin suorituksiin myös kivikovassa KHL-liigassa. Larsson palasi kahden AHL-vuoden jälkeen Elitserieniin ja on pelannut tilastojen valossa mallikkaasti. Uskoisin Ruotsin luottavan tänä vuonna kovempia pelejä pelanneeseen Liviin, joka luo varmuutta Ruotsin nuorehkoon joukkueeseen. Ottelut: Liv 2, Larsson 1.

Tshekkien maalivahdit: 

Marek Schwarz

2010-2011    BK Mlada Boleslav                Czech          6     2.15      .940    
Jakub Stepanek
2010-2011     SKA St. Petersburg               KHL          10     2.78     .905

Tshekkivahdeilla on tourilla mukana olevista maalivahdeista huomattavasti vähiten pelituntumaa. Vaikka Marek Schwarz on pelannut uskomattomilla prosenteilla Tshekin liigassa, on huomioitava että pelejä on alla vasta kuusi. Schwarz palasi muutama vuosi sitten enemmän tai vähemmän onnistuneelta Pohjois-Amerikan reissultaan takaisin Tshekin liigaan. Antaa joukkueelleen yllätysmomentin käyttää rightin maalivahtia. Stepanekillakaan ei ole kuin kymmenkunta ottelua alla. On ollut aiemmin mukana Tourilla ja uskoisin hänen lähtevän ykkösenä turnaukseen. Jakaisin itselleni tuntemattomille vahdeille ottelut: Stepanek 2, Schwarz 1.

Venäjän maalivahdit:

Mikhail Biryukov
2010-2011     Yugra Khanty-Mansiysk         KHL          17     2.15     .920
Vasiliy Koshechkin
2010-2011     Severstal Cherepovets            KHL          13     2.99     .904 
 
Venäjän maalivahdeista Biryukov on pelaamassa ehdottomasti parasta kauttaan KHL:ssä ja miehellä on plakkarissaan jo mm-kulta kaudelta 2007-2008. Oli viime vuonna mukana Tourila, muttei pelannut peliäkään. Peittävä Koshechkin on taasen perinyt Maxim Sokolovin paikan Venäjän maajoukkueen vakiokasvona. Venäjän peluutustyyliin saataa kuulua, että vain yksi maalivahti pelaa ja silloin maalin suulla seisonee kaksimetrinen Koshechkin.

Pääsen mahdollisesti lauantaina henkilökohtaisesti paikalle seuraamaan maalivahtien otteita ja koitan kirjoittaa näkemästäni jonkinlaisen raportin. Ylläolevat arviot olen tehnyt pääsääntöisesti seuraamalla kyseisten maalivahtien tilastoja (mitkä eivät aina anna koko totuutta otteista), joten on mielenkiintoista seurata kuinka oikeaan tai väärään arvioini mm. peliajoista meni.