Valitettavasti tämän blogin päivittäminen on jäänyt työ- ja harrastekiireiden vuoksi tekemättä. Nyt kuitenkin vietän ansaittua vapaailtaa, joten ajattelin hivenen tarkastella sm-liigan maalivahteja tilastojen avulla. Ilokseni olen huomannut, että tänäkin vuonna on tullut nippu uusia nimiä maalivahtien eliittiin.

Aiemmassa kirjoituksessani toivoin mm. Niko Hovisen ja Antti Raannan esiinmarssia. Näin on myös käynyt kun katsotaan tilastoja. Raanta vaihtoi täksi kaudeksi maisemaa ja se näyttää tuoneen hienon tuloksena. Tällä hetkellä nuorimies johtaa MV-tilastoa yhdessä Petri Koiviston kanssa prosenteilla 93,70%. Niko Hovinen on kantanut erittäin suuren kuorman Pelicans maalilla ja on ollut ehdottomasti tukijalka pussinokkien huikeaan lentoon.

 Olen myös nähnyt sekä Raannan että Hovisen otteita peleissä tällä kaudella. Hovisen näin alkukauden harjoitusotteluissa ja Raannan muutama päivä sitten tositoimissa. Hovisen otteet olivat jo harjoituskaudella vakuuttavia ja hänen hyvää flow-tilaansa ei voi sotkea kuin loppun peluuttaminen. Muistakaa Lahdessa myös antaa miehelle huilia. Raannan esityksestä olen hivenen yllättynyt. Mies johtaa kyllä tilastoa, mutta kyseisessä pelissä tuli paljon vaarallisia irtokiekkoja, jotka puolustajat kyllä hienosti siivosivat. Kaikki kunnia silti miehelle. Ei tuollaisia tilastoja vahingossa saada.

Eero Kilpeläinen on näyttänyt, että joukkueen vaihto isolle kirkolle voi joskus jopa onnistua. Eero ei kuvia kumartele vaan torjuu erittäin hyvällä tasolla illasta toiseen. Kauden ehdottomiin yllättäjiin kirjaan muistivihkossani Ville Hostikan. Hyvää jälkeä Kärppien maalilla tehnyt maalivahti sai pahimman mahdollisen palkinnon, kun johtoporras osti uuden maalivahdin Ouluun. Ehdottoman keskenkuntoinen Backlund saattaa olla koko joukkueen kompastuskivi, sillä tällainen tilanne saattaa ajaa Hostikan luottamuksen matalaksi ja sitten ollaankin pulassa.

Kalpan maalinsuulla nähtiinkin mielenkiintoinen vaihto, kun Ari Ahonen siirtyi vuolemaan ruplia ja Mikko Koskinen palasi isonveden takaa ruotuun. Olen viimevuosina pitänyt varsin paljon Ahosen tyylistä pelata ja toivon hänelle kaikkea hyvää KHL:ään. Koskinen on osoittanut, että on liigan parhaiden joukossa. Hyvät tilastot eivät selity ainoastaan joukkueen hyvällä puolustamisella, sillä Koskinen on muutamaan otteeseen joutunut todelliseen koetukseen Kalpa maalilla.

Loppukauden aikana meille selviää, kuinka Dennis Endras pystyy käsittelemään HIFK:n maalivahdin tontin aiheuttamat paineet. Juuso Riksmanin puolesta harmittaa, sillä konkari oli jälleen hyvässä iskussa, mutta kun paikat eivät kestä, niin minkäs teet. Onko ura jo ohi?

Blues maalilla nähdään tällä hetkellä liigan mielenkiintoisinta peliä. Antti Ore on aluksi muutaman ottelun lainalla joukkueessa, mutta uskonpa ainakin kyselyitä tulevan vielä lainan jälkeenkin. On sitten eri asia mikä on Antin ratkaisu.

Olen erittäin yllättynyt ja osin jopa pettynyt Lukon, Pelicansin, Tapparan ja TPS:n maalivahtien peluutukseen. Uskoisin, että Lukon Norosella alkaa valtava pelimäärä jo näkymään ja loppukausi on vaarassa mennä piloille. Ja tämä kaikki liiallisen peluutuksen vuoksi. Hovinen pelaa minkä jaksaa, se toki jo tiedettiin ennen kauden alkua, mutta onko näin paljon tarpeen? Tappara on peluuttanut Jani Niemistä uskomattoman paljon. Itse pelkään, että mielestäni potentiaalisen Juha Metsolan ura kehitys pilataan tällä tahdilla. TPS:n osalta olisin odottanut jopa peluutusta toisinpäin kuin nyt. Eli Ahlqvist olisi minun papereissanu pelannut hivenen enemmän kuin rightin Schwartz. Tosin  eiköhän kokari Upi ole keksinyt joitain metkuja, jotta molemmista miehistä saadaan maksimi irti. Olkoon sitten peluutus mitä tahansa.

 

Kesä töissä

Kesä alkaa vääjäämättä kääntyä kohti syksyä. Kesälomalaiset palailevat pikkuhiljaa työmailleen ja niin tekevät myös jääkiekkoilijat. Loppukesän ensimmäiset harjoitusottelut ovat korvilla ja kesällä tehdyt harjoittelut alkavat näyttämään ensimmäisiä merkkejään onnistumisista. Toki monella pelaajalla on vielä näin aikaisessa vaiheessa paikat jumissa ja tuntuu kuin jalat olisivat lyijyä. Ennen kauden alkua tapahtuva viimeistely harjoittelu alkaa kuitenkin olla sopivan kevyttä ja kauteen valmistavaa siinä määrin, että jumitilat häipyvät ennen sarjan alkua.  

Maalivahtien kesäharjoittelu eroaa jonkin verran pelaajien vastaavasta, sillä maalivahtien fyysinen voiman hankinta ei ole niin suuressa roolissa kuin pelaajilla. Pelaajien voimatasoja nostetaan monesti käsissä, ylävartalossa ja jaloissa unohtamatta kuitenkaan keskivartaloa, sillä käsien ja ylävartalon voimatason nosto ei ole järkevää pelikaudella ja silloin kyseisten alueiden voimatasot hivenen heikkenevät. Maalivahtien puolella kesäharjoittelun aikana keskitytään enemmänkin keskivartalon ja jalkojen voimatasoon sekä niiden hallintaan. Harjoitteissa tehdään paljon koordinaatio harjoitteita, syviä vatsalihaksia ja toki myös yleistä kunnon kohotusta.

Jääharjoittelussa maalivahtien harjoittelu painottuu tekniikkavirheiden poistamiseen, sillä kesällä on hyvää aikaa tehdä niitä kuuluisia toistoja, joilla saadaan aikaan selkärangasta tuleva toiminta kiekon torjumisessa. Tätä työtä ei talviaikaan voida niin suuresti tehdä, sillä kyseisenä aikana maalivahti saattaa joutua muuttamaan tyyliään niinkin rajusti että ”pakka sekoaa” ja torjuntavire katoaa hetkeksi. Tämän takia minua joskus huvittavatkin ajatukset siitä, kuinka joku mv-koutsi on tehnyt ihmeitä maalivahdin siirtyessä kesken kauden toiseen joukkueeseen. Toki pieniä parannuksia ja vinkkejä pystytään talvikaudellakin antamaan, mutta suurin syy maalivahdin parantuneisiin otteisiin kesken kauden on korvien välissä, sillä maiseman vaihdolla saattaa olla suuri vaikutus maalivahdin mielentilalle.

Mielestäni SM-liigassa on hyvä esimerkki maalivahdista, jolla maiseman vaihto ja huippuvalmennus yhdessä ovat tuottaneet lupaavan hedelmän, mikä on tulossa poimittavaksi. Lahden suunnalle muuttanut Niko Hovinen on tehnyt kesäisin hienoa työtä tekniikkansa, kehitettävien fyysisten puutteiden ja pelimielentilansa kanssa. Tämän takana on mm. Pasi Nurmisen vaikutus ja PELAAJAN OMA TAHTO JA MIELI. Ilolla katson ensi kautta ja toivon mm. Hovisen lyövän läpi lopullisesti kotimaiseen eliittiin. Vastaavaa nousua haluaisin nähdä myös maisemaa vaihtaneen Antti Raannan suunnasta, sillä miehessä on potentiaali vaikka mihin, kun saa vain pään sille tasolle, millä se liigan ykkösmaalivahdilla kuuluu olla.

Toivotaan, että liigan maalivahdit ovat tehneet kesäläksynsä hienosti ja saamme nauttia mahtavista torjunnoista kaikilta liigan maalivahdeilta. Oman lisänsä maalivahtien kauteen tuovat myös mahdolliset ulkomaalaisvahdit kuten Lukon Simon Nielsen ja kenties Jokereissa nähtävä Zoltan Hetenyi.

Bratislava 2011

Jääkiekon mm-kisat ovat parhaillaan käynnissä ja tunnelma Bratislavassa on katossa. Tunnelmaa on toki latistanut Slovakian yllättävän aikainen putoaminen jatkopeleistä. Näin on aina käynyt jollekin "isolle" maalle kisoissa ja näin tulee käymään, harmi vain että tänä vuonna oli Slovakian vuoro.

Aluksi haluan kirjoittaa Slovakian kiekkobuumista. Bratislavan kaduilla voi aistia tällä hetkellä käynnissä olevat jääkiekon maailmanmestaruustaistot. Jokaisen kaupan, ravintolan ja hotellin henkilökunta on verhoutunut Slovakian fanipaitaan ja ihmiset hymyilevät kaduilla huudellen kannatushuutoja. Katsomoiden tunnelman takaavat slovakit ja tshekit, jotka tanssivat, pomppivat ja laulavat katsomoissa. Huikeaa menoa ja tällainen maa ansaitsisi useamminkin kisat järjestettäväkseen. Tämän huikean tunnelman vuoksi olisin halunnut nähdä Slovakian joukkueen menevän pitkälle näissä kisoissa ja suonut jopa unelma finaalin Tshekki vs. Slovakia. Toki tämä ottelu jo nähtiin ja nyt toinen on joukosta poissa, valitettavasti.


Palataanpa lempiaiheeseeni eli maalivahteihin. Suomalaiset luottavat pitkästä aikaa kahteen Euroopassa ammatikseen kiekkoilevaan vahtiin. Näen tämän pelkästään positiivisena asiana paitsi joukkueen menestykselle, niin myös kotimaan kassareille. Osoitus että SM-liigastakin voi päästä mukaan kisakoneeseen, nostaa arvostusta kotimaan liigaa kohtaan ja näin ollen voimme saada kotomaahan jäämään tai palaamaan kovanluokan maalivahteja.

Suomen joukkue on joutunut vaihtamaan kaksi kertaa maalivahtia kisojen aikana ja molemmat kerrat ovat toimineet. Vaikka joukkue ei varsinaisesti Saksa ottelussa Lassilaa syyttänytkään maaleista, niin jokainen vähänkin kiekkoa seurannut henkilö näki miehen epävarmuuden. Henkilökohtaisesti olisin tehnyt vaihdon jo yhtä maalia aiemmin, mutta valmennusjohto halusi antaa Lassilalle mahdollisuuden. Monesti, kuten myös nyt, tuota mahdollisuutta ei pystytä käyttämään hyväksi vaan mielen valtaa pakko-onnistuminen ja tulos on nähdyn kaltainen.

Venäjää vastaan oli Vehasen vuoro siirtyä sivuun ja tällä kertaa Lassila paikkasi Vehasta loistavin seurauksin. Valmennusjohdolle täysi tunnustus oikea-aikaisesta maalivahdin vaihdosta. Lassila puolestaan osoitti olevansa suuri maalivahti, joka ei pienistä hätkähdä. Alla huonohko ottelu, jonka jälkeen huippuluokan peli ja osoitus että voisi pelata vaikka kisat loppuun saakka.

Heti Venäjä ottelun jälkeen leijonaluotsi Jalonen ilmoitti Vehasen jatkavan seuraavassa ottelussa. Ratkaisu oli mielestäni oikea, sillä seuraavaksi vastustajaksi tulee Norja. Norja tuskin yltää Suomea vastaan suureen laukaisumäärään ja tällainen peli sopii paremmin Vehaselle kuin Lassilalle, joka puolestaan on HPK:ssa tottunut huhkimaan kiekkosateessa. Vehanen on tottunut Lukossa ja Kazanissa pieniin torjuntamääriin ja osaa näin ollen pitää itsensä hereillä.

Norja ottelun jälkeen, jonka Leijonat voittaa, on mielestäni valmennusjohdon mietittävä maalivahdin valintaa vielä uudelleen. Mielestäni isoja maita vastaan Lassila olisi parempi vaihtoehto maalinsuulle, sillä hänellä on kaikki mahdollisuudet pelata Leijonille voitto vaikka yksistään. Mielestäni Vehanen on, kaikella kunnioituksella huippuvahtia kohtaan, liian helposti scoutattavissa oleva maalivahti ja se tekee Suomen ajoittain avautuvan puolustuksen takana Vehasesta epävarman. Lassila osoitti viimeistään Venäjää vastaan että pystyy nollaamaan suuretkin tähdet, jos vain omat pakit pysyvät pois edestä, eivätkä sählää mailoineen kiekon tiellä.

Miksi sitten Vehanen on helpommin scoutattavissa kuin Lassila. Vehanen pelaa erittäin hyvällä tekniikalla ja torjuu erittäin varmasti peruslaukaukset. Tämän perusvarmuuden vuoksi Vehanen on helppokohde, jos tulee esim. läpiajo kiekonmenetyksestä. Vehasen torjuntatyyli perustuu rauhalliseen peittopelaamiseen tutussa V-asennossa, jonka murtamiseen löytyy isoilla mailla reseptit ja näin ollen on Vehasen heikkous. Vastaavasti Lassila pyrkii haastamaan enemmän pelaaja pysyen kuitenkin rauhallisena ja seuraten kiekkoa erinomaisesti. Ainoastaan Lassilan heikompi päivä, kuten Saksaa vastaan, on vastustajan onni. Itse en tosin muista Lassilan pelanneen montaa huonoa peliä esim. seitsemän peräkkäisen pelin aikana.

Tämän kirjoituksen ei ole tarkoitus olla Vehasta vastaan, sillä arvostan suuresti Peten työtä ja ammattitaitoa, mutta nyt olen perstuntumani puolella ja uskoisin Lassilan pystyvän takaamaan isoja maita vastaan varmemman lopputuloksen. Pelatkoon maalissa tulevat ottelut kumpitahansa, niin uskon maalivahtien tason riittävän viemään Leijonat kohti kuuluisaa unelmaa. Valmennus lienee tehnyt päätöken, jossa Vehanen pelaa kaikki loput ottelut, mutta olisihan se hieno päätös kisoille voittaa kultaa finaalissa jossa Vehanen torjuu itse ottelun ja Lassila käy poimimassa rankkarit :D

Elämme jännittäviä ja kenties enemmänkin juhlaa aiheuttavia aikoja tällähetkellä. Lopetan kirjoitukseni Slovakialaiseen tyyliin huutamalla DO TOHO LEIJONAT!

HOMMA EI TOIMI – KADONNUT ITSELUOTTAMUS

Maalivahti voi hyvänä päivänä voittaa otteluita yksinään, mutta vastaavasti myös hävitä. Maalivahdin päästämä helppo maali voi mahdollisesti lamauttaa koko joukkueen ja näin kääntää ottelun suunnan. Maalivahdin toiminnan peruskivi on hyvä itseluottamus. Entä mitä sitten kun itseluottamus katoaa?

Maalivahdin menettäessään itseluottamuksen, alkaa hän usein yliyrittämään. Yliyrittäminen kostautuu mm. vääränä tekniikkana, koska yritetään pelata mahdollisimman varman päälle. Yliyrittämisen seurauksena maalivahti pelaa tilanteita ns. yli, eli tulee liikaa vastaan yms. Ennen laukausta maalivahti saattaa ajatella, että tuo nyt ei ainakaan SAA mennä maaliin, kun ajatus pitäisi olla keskittyneenä pelissä ajatuksella, tuokaan ei mene. Tästä seuraa että maalivahti alkaa alitajunnassaan pelkäämään tilanteita, joista on mahdollista syntyä maali. Jos mielessä on mahdollisuus päästää helppo maali, niin todennäköisyys helpon maalin menemiseen kasvaa.

Kuinka itseluottamuksen voi säilyttää? Maalivahdin tulee ensinnäkin tiedostaa, että vaikka periaatteessa kaikki kiekot ovat otettavissa kiinni, niin lähes aina peleissä menee vähintään yksi kiekko selän taakse. Kenttäpelaajatkin voivat onnistua, joten he voivat tehdä hyviä harhautuksia ja laukauksia. Tämän tiedostettuaan hyvä keino on oppia nauramaan myös itse itselleen. Tällöin voi helpon maalin jälkeen naureskella, samalla tiedostaen että virhe tapahtui. Kun maalivahdilla on itsevarmuutta naureskella itselleen, pystyy hän jatkamaan positiivisella mielellä ottelua ja unohtamaan helpon takaiskun. Kadonneen itseluottamuksen tärkein tekijä on tunnustaa rehellisesti, että nyt minulla on huono pelijakso menossa. Samalla hyväksyä se tosiasia, että jokaisella ihmisellä on omat huonotkin päivät.

Kirjoituksen loppusanoiksi haluan sanoa, että PIDETÄN MIELI KORKEANA JA NAUTITAAN KIEKOSTA, niin emme menetä itseluottamustamme.

Keskittyminen – Olennainen osa maalivahtipeliä

Sanotaan, että maalivahti on joukkueen yksilöurheilija. Tämä on osittain totta, sillä maalivahdin tekemä virhe näkyy usein tulostaululla. Ei kuitenkaan voi unohtaa, että ennen kyseistä tapahtumaa on kenttäpelaajillekin voinut sattua virhe, minkä johdosta on kehkeytynyt tilanne maalivahdille. Kyse on kuitenkin joukkueena pelaamisesta, oli kyseessä sitten puolustaja tai maalivahti.

Pelaajan hyvän vireen takana on onnistunut valmistautuminen, johon kuuluu olennaisena osana keskittyminen. Maalivahti pystyy luomaan itselleen hyvänolon tunteen oikeanlaisella keskittymisellä ja kun maalivahdilla on hyvänolon tunne, pelaa hän taitojensa ylärajoilla onnistuen.

Ensimmäiseksi hyvässä keskittymisessä on otettava aikaa itselleen, varattava rauhallinen ympäristö ettei mikään pääse häiritsemään. Ympäristön ollessa kunnossa alkaa rentoutuminen. Rentoutuneessa tilassa aloitetaan valmistautuminen otteluun keskittymällä kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin mielikuvaharjoittein. Keskittymisen aikana nähdään tilanteet alitajunnassa ja mahdollisesti jopa kuullaan ottelun ääniä mielessä. Keskittyessään maalivahti tekee oikeat suoritteet mielessään ja siten valmistautuu vastaanottamaan kyseiset pelitilanteet. Käydessään oikean suoritteen etukäteen mielessään läpi, alitajunnassa jää mieleen kyseinen tilanne ja silloin ottelussa vastaavassa tilanteessa maalivahti toimii automaattisesti oikein.

Ennen ottelua tehdyn mielikuvaharjoittelun aikana maalivahdin lihaksisto saa samanlaisia ärsykkeitä kuin itse pelitilanteessa. Tämän vuoksi kunnollisen keskittymisen ja mielikuvien läpikäymisten aikana on mahdollista hikoilla, tuntea sydämenlyöntien kiihtymistä ja huomata oman vireystilan nouseminen.

Jos maalivahti tuntee olevansa hermostunut tai muuten liiallisesti jännittynyt, on tällöin syytä pysähtyä rauhoittumaan tasaamalla hengitys. Ajattelemalla oikeaa rauhallista hengitystä, ihminen rauhoittuu automaattisesti. Tämä ei vie aikaa kuin muutaman sekunnin, joten hengitykseen keskittymistä voidaan harjoittaa kesken ottelun, jos ”pakka” on sekoamassa.

Hyvään keskittymiskykyyn kuuluu myös reagointi epäonnistumisen hetkellä. Kun kiekko on selän takana maalissa, on syytä välittömästi käydä edeltävä tilanne läpi. Maalivahti käy mielessään läpi tehdyn virheen ja miettii miten maali olisi jäänyt syntymättä. Tämän jälkeen käydään mielessä vielä oikein toimittu tilanne.

Keskittymisen tärkein ominaisuus on ajatella tilanteita onnistuneen suorituksen kautta. Keskittyminen onnistuneeseen torjuntaan tehdään ns. käänteisesti, eli tilanne on jo ohi onnistuneena. Esimerkiksi kilpitorjuntaan valmistautuminen voidaan aloittaa siitä, että kiekko on jo kulmassa, maalivahdilla on katse kiekossa ja onnistunut kilpitorjunta jo takana. Tämän jälkeen käydään tilanne takaperin kelauksena läpi ja sitä kautta haetaan hyvä tuntuma onnistuneeseen suoritukseen. Tällaisen takaperin ajattelun ideana on tuottaa mieleen automaattisesti hyvän olon tunne onnistumisen kautta ja nähdä onnistunut suoritus mahdollisena.

Hyvällä keskittymisellä maalivahti pystyy huononakin päivänä olemaan riittävän hyvä !!!

Sektorilaukaus

Olen käyttänyt kirjoituksissani paljon termiä ”laukaus on tullut maalintekosektorista”. Moni jääkiekkoa seuraava tietää varmasti mitä kyseisellä sektorilla tarkoitetaan, mutta moni ei välttämättä havainnoi syytä sille, miksi se on niin hankala laukaus maalivahdille. Yritän tällä kirjoituksella selventää ja havainnoimaan, miksi sektorilaukaus on vaarallisempi maalivahdille kuin muualta tulleet laukaukset.

Maalintekosektorilla tarkoitetaan maalinedessä olevaa aluetta, josta tulevaa kovaa laukausta maalivahti ei pysty torjumaan reagoimalla eikä peittämään maalia kokonaan ilman liiallista vastaantuloa. Reagointiin vaikuttaa yksinkertaisesti ihmisen fysiikka, sillä ihminen ei kykene reagoimaan kuin tietyllä nopeudella ja liikkeen välittymisessä aivoilta raajoihin on tietty aika. Tällöin maalivahti joutuu tulemaan laukausta vastaan ja peittämään takanaan olevaa maalia mahdollisimman paljon, jotta kiekolle jää vähemmän tilaa mennä maaliin ja laukaus kilpistyy peittopinta-alaan. Erittäin voimakkaalla vastaantulolla voidaan kyllä peittää maali, mutta silloin jatkopelaaminen vaikeutuu esim. syöttö, rebound, harhautus tilanteissa.

Maalintekosektori ja kiekot pisteessä 1 ja 2

Tältä maali näyttää kiekkoperspektiivistä kohdasta 1

Tältä maali näyttää kiekkoperspektiivistä kohdasta 2

 Ylläolevissa kuvissa havainnollistetaan maalin näkymää. Kiekon ollessa maalintekosektorikuvassa näkyvässä pisteessä 1, näyttää maali korkealta ja leveältä kiekosta katsottuna. Kiekon ollessa pois sektorista (sektorikuvassa kohdassa 2), niin maali näyttää korkealta ja kapealta kiekosta katsottuna. Nämä kuvat selventävät, kuinka maalivahdin on helpompi peittää maali sektorinulkopuolelta tulevaan laukaukseen nähden, kuin sektorista tulevaan laukaukseen nähden. Keskeltä sektorin ulkopuolelta tulevat laukaukset maalivahti pystyy torjumaan jo riittävällä reagointiajalla.

Maalivahdin peittopinta-alan ääriviivat maalinäkymiin verrattuna

 Maalivahdin ääriviivakuva antaa hyvän näköhavainnon sektorin ja sen sivulta tulevan laukauksen torjumisen haasteista. Pienestä kulmasta, eli kohdasta 2, tulevan laukauksen maalivahti voi peittää pelkästään seisomalla pystyasennossa. Toki tänäpäivänä nähdään tilanne pelattavan takatolpan puoleinen polvi maassa, mikä antaa nopeamman lähtöaseman esimerkiksi keskelle lähtevään syöttöön laukauksen sijaan. Sektorista tulevaan laukaukseen maalivahdilla jää aina tyhjiä kohtia, joita hän ei välttämättä ehdi peittää laukauksen lähdettyä. Nykyisin maalivahdit torjuvat pääsääntöisesti ns. perhosasennossa sektorista tulevat laukaukset. Perhosasennon hyötynä on käyttää maksimaalisesti maalivahdin keho maalin peittämiseen, sillä turha maalin sivustoja on peittää.

Nykyajan pelivälineiden kehitys on antanut pelaajien laukauksiin valtavasti lisää nopeutta, joten sektorista laukominen mahdollistaa aina maalinteon. Suomalaisessa jääkiekkoilussa kiekkoa viedään mielestäni liian lähelle maalia, jolloin maalintekeminen vaikeutuu kun maalivahti pystyy peittämään maalin sitä paremmin mitä lähempänä kiekko maalia on. Nopeasti lähtevä tarkka rannelaukaus maalintekosektorin takaosasta (viimeistään kiekon ollessa sektorikuvan kohdassa 1) on mielestäni ratkaisu suomalaiseen maalinteko-ongelmaan. Ja laukaus kun suuntaisi vielä ylös eikä alas, niin verkot alkavat heilumaan entistä enemmän. 

Nykyisin Suomikiekossa tuntuu olevan vallassa painottaminen laukauksiin alas, jotta saadaan reboundeja, mutta ite haluaisin nähdä maaleja syntyvän ensimmäisestä laukauksesta!

Karjala pakettiin

Niin siinä valitettavasti kävi, etten ehtinytkään Karja-turnaukseen paikan päälle. Yhden Suomen ottelun näin netti-TV:n välityksellä ja muut olin radion ja koosteiden varassa. Tuosta näkemästäni jo raportoinkin, joten nyt lienee aika tarkastella maalivahtien suorituksia tilastojen valossa ja kuinka ennakkoni osui kohdalleen.

Aloitetaanpa Suomen maalivahdeilla. Lopulta kävi niin, että Petri Vehanen pelasi kaksi ottelua ja Karri Rämö yhden. Itsehän toivoin että tapahtuisi toisinpäin ja Rämön otteet Ruotsia vastaan olisivatkin puoltaneen Rämölle toista ottelua, mutta Leijonavalmennus oli toista mieltä. Oli miten oli, maalivahdit pelasivat erinomaisesti kumpikin, Rämölle ei maalia tehty ja Vehaselle yksi kummassakin ottelussa. Vehanen olisi ehkä voinut torjua Venäjän tekemän maalin paremmalla onnella, mutta Ruotsi puolestaan näytti kuinka maskipelaaminen oli oikeaoppista ja tällöin kiekko löytää verkon perukoille pienemmästäkin kulmasta. Torjuntaprosentit kertovat omaa kieltään suomalaisten onnistumisesta puolustus- ja maalivahtipelissä ja huomion arvoista oli, että maalintekosektorilta ei Suomelle päästy ampumaan montaakaan kertaa.

Prosentit: Karri Rämö 100,00 %, Petri Vehanen 96,15 %. HIENOA toimintaa!!!

Ruotsin maalivahdit pelasivat, kuten ounastelinkin eli Larsson yhden ja Liv kaksi ottelua. Liv oli itselleni pieni pettymys, sillä olisin odottanut häneltä kovempia torjuntaprosenttilukemia, mutta kuten tiedetään, prosentit eivät kerro totuutta peleistä. Laukaisukarttaa Tshekkipelistä en ole nähnyt, mutta Venäjää vastaan maalit  tehtiin sektorista ja maalin edestä, joten Liv saanee puhtaat paperit niiden osalta. Larsson pelasi ainoastaan Suomea vastaan ja kun tuollaisessa hurmoksessa pelaava Leijonajoukkue pääsee sektorilta laukomaan, niin maalivahti on silloin yleensä helisemässä.

Prosentit: Stefan Liv 88,37 %, Daniel Larsson 89,29 %.

Tshekin maalivahdit pelasivat myös kuten arvioin eli Schwarz pelasi ainoastaan Suomea vastaan, joutuen siinä ottelussa sivuun puolessa välissä ja Stepanek aloitti kaksi ottelua. Etenkin suomalaispelaajat onnistuivat murtamaan koko tshekkiläispuolustuksen, niin maalissa aloittanutta Schwarzia ei voi tappiosta syyttää ja maalivahdin vaihto oli ainoastaan joukkueen herättelyä. Molemmat sijoittuivat tilastoissa häntäpäähän, kuten hivenen osasin odottaakin, mutta syy tähän lienee erittäin huonosti pelanneessa Tshekkijoukkueessa enemmän kuin maalivahdeissa.

Prosentit: Jakub Stepanek 88.57 %, Marek Schwarz 66,67 %.

Venäjällä oli maalivahtipeli ennalta odotettavaa ja Koshechkin sai huomattavasti enemmän luottoa kuin Biryukov. Yllätyksekseni Biryukov aloitti toisen ottelun, mutta puolessa välin ottelua valmennus vaihtoi maaliin Koshechkinin ja tilanne oli tällöin 3-2 tappioasema!!! Suomea vastaan pelatusta ottelusta teinkin jo raportin maalivahtien työskentelystä ja muita otteluita en nähnyt, niin on vaikea arvioida maalivahtien onnistumisia. Kaikesta huolimatta Koshechkin pelasi erinomaisen turnauksen päästäen vain yhden maalin ja voittamalla tilastot ”enemmän pelanneiden” maalivahtien joukosta.

Prosentit: Vasiliy Koshechkin 98, 59 %, Mikhail Biryukov 83,33 %.